Ehehehe..
Mulla on ollut aika Muffen täyteinen viikonloppu. Perjantaina talutin yhtä pikkulasta ja yritin hiukan ratsastaa vettä ja loskaa tulvivalla kentällä. Siitä ei tullut yhtään mitään, koska poni liukasteli aika paljon, joten lopetetettiin sitten siihen. Lauantaina oli ollut yöllä sitten pakkasta, joten kenttä oli jäätynyt niin, ettei sinne uskaltanut mennä edes käyntiä ratsastamaan. Joten mentiin sitten tallin taakse olevalle pellolle. Pellossa oli melko hyvä pohja ja saatiin sitten tampattua siihen yksi suora, jossa uskalsi hieman ravata. Laukkaa ei otettu kuin pieni pätkä, (ja sekin vahingossa) vaikka poni olisi sitä ehkä tarvinnut energian purkuun ja mahan pienenemiseen... Sunnuntaina taas sitten mentiin pellolle ihan kunnon hankitreeni mielessä. Poni oli aivan kakaralla päällä, ei meinannut hetkeäkään seisoa paikallaaan että saisin jalustimet jalkaan... Käveltiin ravisuora kerran päästä päätyyn, jonka jälkeen oli pakko alkaa jo ravailemaan, kun ponilla sitä virtaa riitti.. Sen jälkeen lähdettiin Aatun ja Annikin kanssa kiertämään peltoa, ja voi kyllä sanoa, että ponilla riitti ajateltavaa kaikkeen muuhun paitsi nätisti kävelemiseen. Täytyi kiemurrella, pysähdellä, lähteä ravaamaan... Kerran tarkastinkin, ettei mikään varuste ollut huonosti, mutta ei ollut. No, ravissa kaikki ongelmat katosivat, ja poni käyttäytyi kuin pieni enkeli. Pelto kierrettiin, ja tulimme takaisin tampatulle suoralle. Poni oli tuntunut ravaavan ihan hyvin hangessakin, joten ajattelin laukata suoran edestakaisin annikin ja aatun odottaessa toissa päässa. Alkuun meillä oli Muffen kanssa hiukan keskustelua että laukatanko vai ei, mutta päästiin kuitenki suora nätissä laukassa toiseen päähän. Käännyttiin ja nostettiin taas laukka. J kyllä lähti! Muffella oli sen verran kiire, että tultiin pätkä hallitussa (??) kiitolaukassa. No, kyllä sen sitten hidastamaankin lopulta sai... Lähdettiin sitten taas kiertämään peltoa. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, että Aatu päätti huomata mörön pellon reunassa, ja hyppäsi valtavan loikan sivuun. (Aatu! se ei IKINÄ ennen ole ollut ensimmäinen joka säikähtää..) Siitä sitten Annikki pelästyi Aatua, ja alkoi sekin loikkia. Ja viilipytty Muffe, joka ei yleensä pelkää mitään, lähti kiitolaukalla ryntäämään lumisella pellolla. Ei siinä kylläkään ryntäilty kuin ehkä 50-60 metriä, kynnes sain takaisin hallintaan. Vähän jäi kyllä laukka Muffelle päähän, koska semmoista pientä singahtelua jatkui sitten koko kierros loppuun, kunnes olisi taas tampatulla suoralla SAANUT laukata, niin sieltä tuli semmoista pukkisarjaa ja sivuhyppyjä, että olin ihan tyytyväinen kun saatiin muutama askel siistiä laukkaa ja jatkettiin ravissa. Kierrettiin pelto vielä kerran, ja puolessa välissä nousin pois selästä, että Muffe saisi vapaat loppukäynnit. Mutta kun oli vielä yksi suora pätkä tallille niin Aatu näki jälleen kerran mörköjä ja lähti laukkaamaan. Tällä kertaa Muffe ei jaksanut kuin ravata pois tieltä, ja antaa Aatun touhottaa rauhassa. Annikilla ei korvakarvakaan värähtänyt, vaikka yleensä SE on ensimmäinen joka säikähtää. No, hengissä päästiin hikisen ponin kanssa tallille, ja voin kyllä sanoa, että oli ihan ensimmäinen kerta, kun Muffe on niin virtaa täynnä!
Kiitos kun siinä sä oot,
kaiken sä kestät,
kuin vuori oot. <33
~Elli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti