"Kasva ainakin 10 senttiä lisää pituutta"

Keskiviikkona olin jälleen Jaakkolassa tunnilla, ilma ei ollut kovinkaan kiva, tunnin jälkeen olin ihan läpimärkä räntäsateen jäljiltä. Mutta koska olen tälläinen pesunkestävä hevostyttö, ei tuo kyllä yhtään haitannut.

Pääsin kipuamaan tällä kertaa suokkitamma Leenan selkään, jotenkin tuo hevonen on niin ihanan rauhallinen ja mukava ratsastaa että hyvillä mielin aloitin tunnin. Leenalla en ollutkaan taas vähään aikaan mennyt joten oli tosi kiva päästä sillä menemään.

Tunti aloitettiin (tietenkin alkukäyntien jälkeen) tekemällä suurta soikiota eli käytännössä kulkemalla kenttää ympäri harjoitusravissa. Yhdellä pitkällä sivulla tehtiin temponhidastus ravista, ja tässä oli aluksi ongelmana se, että Leena ei halunnut millään hidastaa. Jouduin siis tekemään paljon pidätteitä saadakseni sen hidastamaan edes muutaman askeleen ajaksi. Ehkä suurin ongelma koko tämän tunnin aikana oli mun ryhdikkyys. Mulle Jossu huomauttikin jossain vaiheessa suurinpiirtein näin: "Yritä kasvaa ainakin kymmenen senttiä lisää pituutta". Tässä mulla on kyllä niin paljon opittavaa ja työtä edessä tämän ongelman kanssa että huhhuh..

Leena (vanha kuva)

Suurinpiirtein tunnin puolivälissä vaihdettiin suuntaa, ja tehtiin temponhidastuksen sijaan neljän askeleen käyntiin-siirtyminen. Plussana piti tiputtaa jalkkarit pois jaloista. Leenan reippaudesta huolimatta pysyin sen tasaisen ravin ansiosta hyvin kyydissä mukana, mutta Leena alkoi jo huomattavasti paremmin kuuntelemaan minua alkutuntiin verrattuna. Siirtymiset alkoivat kohdistua edes suurinpiirtein oikeaan paikkaan ja tamma alkoi jo reagoimaan vähän nopeammin apuihini. 

Tunti sujui mielestäni ihan ookoosti, vaikka siirtymiset on ollu mulle aina vaikeita ratsastaa. Ehkä nekin sieltä jossain vaiheessa alkaa luonaamaan.. :)

Maanantaina käväistiin muuten maastossa kaverini Ampan kanssa, ja Elli tuli mukaan kameran kanssa kävellen. Ratsuina mulla ja Ampalla toimivat rauhalliset maastovarmat luottoponit Ringo ja Aatu, joiden kanssa kyllä uskaltaa mennä maastoon ihan turvallisin mielin. Tämä maastoreissu sisälsi pääosin vain käyntiä, yhdellä pikku pätkällä sitten uskallettiin ravata hieman. Tiet kun oli tosi liukkaat. Ringo toimi mulla ihan hyvin, ei säikkynyt turhia tai tehnyt muutakaan ihmeellistä :)

Edessä minä ja Ringo, takana Amppa ja Aatu

Tämä mastoreissu oli mun ja Ampan ensimmäinen maasto ilman "vetäjää", joten kieltämättä hieman jännitti alussa josko nyt sitten jotain tapahtuu. Mutta ihan hyvin meni kaikinpuolin, Aatu-ponia vaan vähän autot pelotti.

~Laura

"Hiihtoratsastusta"

Vanha kuva

Tänään mentiin jälleen kerran rämpimään pellolle. Muffea ei tällä kertaa otettu mukaan, vaan kantajana toimi Aatu. Tai oikeastaan vetäjänä. Pellolla oli hyvä tamppaantunut lumikerros, joten päätettiin laittaa Aatulle pulkka perään ja menoks! :) Aatulle ostettiin hiihtoratsastusvaljaat muutama vuosi sitten, mutta jostain syystä ne jäivät aika vähälle käytölle.. Suksia meillä ei enää ole, mutta pulkka toimi ihan yhtä hyvin.

Pulkassa hiihtoratsastusvaljaat, kypärä, kameralaukku, lapaset ja viltti. (Kuvan laatu 5/5...)

Mentiin stten peltoa ympäri ihan käynnistä laukkaan, ja voin sanoa, että hauskaa oli! Muutaman kerran tuli kyllä lennettyä pulkan tökätessä lumeen, mutta ei siinä sitten mitään sattunut, koska pehmeä pelto. :) Ja vaikka tässä ei periaatteessa sitä kypärää tarvittaisikaan, niin laitoin sen nyt silti, ihan varmuuden vuoksi.

Tältä se sitten näytti. :) mä oon toi vihreetakkinen tuolla maassa.
Pulkka ei näy, koska just tossa kohtaa on semmonen tampattu ura. Eikä noi valjaatkaan oikeen näy,
mut niissä tulee käteen sit semmonen kapula.

~Elli

Sähellystä kolmelta tunnilta

 Cruisen vakiotunnit ovat jatkuneet jo kolme viikkoa, mutta minkään näköistä postausta ei ole irronnut. Kaikki kolme tuntia ovat olleet koulutunteja, ja vielä tutuilla ratsuilla. Kuulostaa ihan mukavalta aloitukselta vuodelle. Vuoden ensimmäisellä tunnilla menin Patulla, jota olin toisaalta vähän toivonutkin.. Patun kanssa meni ihan perus hyvin, ja saatiin ehkä meidän parhaat laukannostot tuolla tunnilla.

Suuret pahoittelut kuvan kamalasta laadusta!!

Toisella tunnilla menin Gotlanninruss tamma Divalla. Tämäkin tunti onnistui aika hyvin, ja meillä oli pohkeen väistöjä tietyistä pisteistä toisiin. Maneesissa oli muutama puomi merkkaamassa niitä pisteitä. Väistöt tehtiin pääasiassa ravissa, ja jonkin ajan päästä tehtävään lisättiin laukkaympyrä väistöjen jälkeen.

Tässä tälläiset epätoivoiset piirrokset tehtävistä

Ja sitten siihen kolmanteen tuntiin... Mitäs siitä voi sanoa... Mun olisi hyvä ilmoittautua alkeiskurssille... Alla oli Cruisen ehkä kivoin hevonen, suokkiruuna Rasse, niin silti mä onnistuin sähläämään niin, että seuraavalla ratsastajalla on varmasti kova työ saada se hevoseksi.. Tunnin tehtävä oli tulla keskihalkaisiaa pitkin suoraan kohti opettajaa, taivuttaen hevosen kaulaa oikealle. Opettajan edestä käännyttiin vasemmalle taivuttaen ja hiema väistäen. Käynnissä onnistui ihan hyvin, mutta ravissa meni sitten taas ihan kaikki päin puuta (Ehdottomasti ratsastajan syytä!!!!). Eikä asiaa helpottanut sitten sekään, että maneesin ovi oli kiinni, ja Rasse ei yhtään tykkää äänestä joka sitä avatessa kuuluu... Ei päästy kertaakaan oven päätyyn, ja musta tuli ihan hirveä kovakätinen jännittynyt suussaroikkuja (???). Lisäksi maneesi oli aika täynnä, sillä tunnilla oli aika monta ratsastajaa..

Viime keväänä.. Ja istunta 5/5.....

Tämä tunti jäi kyllä harmittamaan, sillä olin mennyt Rassella ennen joulua mielestäni todella onnistuneen ilman jalustimia- tunnin.. Mutta ei oikeastaan voi valittaa, koska vika oli jälleen kerran ratsastajassa. Vain ratsastajassa.

~Elli

Marsilainen

Keskiviikkona Jaakkolassa kenttä oli aivan peilijäässä joten tunti pidettiin kentän vieressä olevalla pellolla. Pelto oli hyvässä kunnossa, pystyttiin hyvin ravailemaan eikä se ollut paljoa kenttää pienempi.

Ratsuksi mulle annettiin Mars, jolla olin mennyt viimeksi ööh.. pari kuukautta sitten? Mars on siis "keskikokoinen" poniruuna, rodusta en tiedä. Koulussa se on todella laiska, mutta esteillä kuulemani mukaan ilmeisesti innostuu melko paljon.

Vanha kuva Marsista :S

Heti alkukäyntien jälkeen Jossu (ratsastuksen opettaja) käski mennä kenttää ympäri harjoitusravissa ilman jalustimia. Se ei toisaalta ollut kovin mukavaa, kun alla on poni jolla on ponin askeleet, sitä täytyy patistaa koko ajan eteenpäin ja se painaa kuolaimelle, yksinkertaisesti sanottuna rankkaa. Tehtiin koko tunti samaa tehtävää välillä suuntaa vaihtaen, eli pitkänsivun keskelle neljän askeleen käyntiinsiirtyminen. Mars oli todella laiskalla päällä taas vaihteeksi, joten en saanut siirtymisistä kovinkaan hyviä. Käyntiin siirryttiin "valahtaen ja töksähtäen" tai sitten vaihtoehtoisesti kuljettiin kymmenen askelta ennen kuin ravi suostui takaisin nousemaan. Oma istunta oli jotenkin tunnilla tosi hankala pitää ryhdikkäänä, kun Mars painoi niin paljon kuolaimelle että sen johdosta hartiat lysähti helposti alas. Jossu tästä joutuikin paljon huomauttelemaan. Olen myös huomannut että mulla melko helposti löystyy ratsastaessa ohjat, ulko-ohjan tuesta puhumattakaan. Ehkä ajattelen liikaa "jos tuo hevonen nyt menee rikki jos tästä vielä hiukan ohjaa kiristän". Vaikka todellisuudessa saisin kyllä oikeasti ottaa sitä ohjaa enemmänkin tutumalle mikä varsinkin itsenäisesti ratsastaessa helposti vähän unohtuu. 

Mars oli muuten ihan kiva, ei temppuillut turhia tai mitään (ei sillä ettäkö se muka ikinä tekisi jotain)

Täälläistä tuntipostausta tällä kertaa :) En ookkaan nyt vähään aikaan postaillut, käyn kyllä joka viikko tunnilla Jaakkolassa, aina sitä vaan ei jaksa jokaisesta ridakerrasta postata :S 

~Laura

mörköjä ja kiitolaukkaa

Ensimmäiset hallitsemattomat kiitolaukat muffen kanssa maastossa ratsain! Pitää varmaan juhlia, vai mitä?

Ehehehe..

Mulla on ollut aika Muffen täyteinen viikonloppu. Perjantaina talutin yhtä pikkulasta ja yritin hiukan ratsastaa vettä ja loskaa tulvivalla kentällä. Siitä ei tullut yhtään mitään, koska poni liukasteli aika paljon, joten lopetetettiin sitten siihen. Lauantaina oli ollut yöllä sitten pakkasta, joten kenttä oli jäätynyt niin, ettei sinne uskaltanut mennä edes käyntiä ratsastamaan. Joten mentiin sitten tallin taakse olevalle pellolle. Pellossa oli melko hyvä pohja ja saatiin sitten tampattua siihen yksi suora, jossa uskalsi hieman ravata. Laukkaa ei otettu kuin pieni pätkä, (ja sekin vahingossa) vaikka poni olisi sitä ehkä tarvinnut energian purkuun ja mahan pienenemiseen... Sunnuntaina taas sitten mentiin pellolle ihan kunnon hankitreeni mielessä. Poni oli aivan kakaralla päällä, ei meinannut hetkeäkään seisoa paikallaaan että saisin jalustimet jalkaan... Käveltiin ravisuora kerran päästä päätyyn, jonka jälkeen oli pakko alkaa jo ravailemaan, kun ponilla sitä virtaa riitti.. Sen jälkeen lähdettiin Aatun ja Annikin kanssa kiertämään peltoa, ja voi kyllä sanoa, että ponilla riitti ajateltavaa kaikkeen muuhun paitsi nätisti kävelemiseen. Täytyi kiemurrella, pysähdellä, lähteä ravaamaan... Kerran tarkastinkin, ettei mikään varuste ollut huonosti, mutta ei ollut. No, ravissa kaikki ongelmat katosivat, ja poni käyttäytyi kuin pieni enkeli. Pelto kierrettiin, ja tulimme takaisin tampatulle suoralle. Poni oli tuntunut ravaavan ihan hyvin hangessakin, joten ajattelin laukata suoran edestakaisin annikin ja aatun odottaessa toissa päässa. Alkuun meillä oli Muffen kanssa hiukan keskustelua että laukatanko vai ei, mutta päästiin kuitenki suora nätissä laukassa toiseen päähän. Käännyttiin ja nostettiin taas laukka. J kyllä lähti! Muffella oli sen verran kiire, että tultiin pätkä hallitussa (??) kiitolaukassa. No, kyllä sen sitten hidastamaankin lopulta sai... Lähdettiin sitten taas kiertämään peltoa. Kaikki meni ihan hyvin siihen asti, että Aatu päätti huomata mörön pellon reunassa, ja hyppäsi valtavan loikan sivuun. (Aatu! se ei IKINÄ ennen ole ollut ensimmäinen joka säikähtää..) Siitä sitten Annikki pelästyi Aatua, ja alkoi sekin loikkia. Ja viilipytty Muffe, joka ei yleensä pelkää mitään, lähti kiitolaukalla ryntäämään lumisella pellolla. Ei siinä kylläkään ryntäilty kuin ehkä 50-60 metriä, kynnes sain takaisin hallintaan. Vähän jäi kyllä laukka Muffelle päähän, koska semmoista pientä singahtelua jatkui sitten koko kierros loppuun, kunnes olisi taas tampatulla suoralla SAANUT laukata, niin sieltä tuli semmoista pukkisarjaa ja sivuhyppyjä, että olin ihan tyytyväinen kun saatiin muutama askel siistiä laukkaa ja jatkettiin ravissa. Kierrettiin pelto vielä kerran, ja puolessa välissä nousin pois selästä, että Muffe saisi vapaat loppukäynnit. Mutta kun oli vielä yksi suora pätkä tallille niin Aatu näki jälleen kerran mörköjä ja lähti laukkaamaan. Tällä kertaa Muffe ei jaksanut kuin ravata pois tieltä, ja antaa Aatun touhottaa rauhassa. Annikilla ei korvakarvakaan värähtänyt, vaikka yleensä SE on ensimmäinen joka säikähtää. No, hengissä päästiin hikisen ponin kanssa tallille, ja voin kyllä sanoa, että oli ihan ensimmäinen kerta, kun Muffe on niin virtaa täynnä!

Kiitos kun siinä sä oot,

kaiken sä kestät,

kuin vuori oot. <33

~Elli

Jyrkkää alamäkeä

Kun yhdistetään pakkasilma, valmennustunti, kova kentänpohja, pari päivää sitten vuoltu kavioitaan hieman aristava poni, ja vielä väsynyt ja osaamaton ratsastaja, mikään ei voi onnistua.

Eli näissä fiiliksissä Muffen kanssa tiistaina olleelle tunnille. Amppa oli ihan super kiltti, kun tuli kentän reunalle jäätymään kameran kanssa. :)

Tallilla käytiin riistämässsä poni heinäkasasta, ja vasta tallin ovella huomattiin, että hoitopaikat oli täynnä, joten lähdettiin sitten kävelemään yhdelle hiekkatielle lähellä tallia. Lopulta pääsimme talliin ja harjaamaan. Oli jo vähän kiire, joten kauheasti ei ehditty harjailemaan ja siistimään, mutta onneksi pienessä ponissa ei ole kovinkaan paljoa pinta-alaa... Tainosiis hän on kyllä ehkä hiukan liian lihava...

Alkukäynnit kävelin sillä samalla tiellä jossa ponia taluteltiin. Sitten opettaja saapui, ja tunti aloitettiin tekemällä pitkille sivuille loivat kiemurat ja C-päätyyn pääty ympyrä. Tämä vielä välillä onnistui ihan hyvinkin, jos ottaa huomioon ponin jalkojen aristamisen. Muuten sitten en oikein osannut istua siellä ja poni puski sisäpohjetta vasten yms. yms.. Vika oli kylläkin ratsastajassa, ei ponissa...

Mitä hemmettiä mä TAAS teen...

Tehtiin samaa toiseenkin suuntaan, joka oli hiukan vaikeampi, ja tällä kertaa poni puski ulkopohjetta vasten.. Mutta saatiin ihan jotenkuten onnistumaan tähänkin suuntaan, ja muutenkin taas kaikki vika ratsastajassa.

Pahimmat ongelmat alkoivat jälleen kerran laukoissa. Aloitettiin helpommasta suunnasta, eikä laukattu edes mitään kuvioita, kuin vain kenttää ympäri... Nostoissa oli aivan kamalan pitkä viive eikä laukka meinannut millään pysyä yhtä sivua pitempään. Ratsastukseni oli aivan hirveän rumaa potkimista, heilumista ja raipalla hakkaamista. En yhtään ihmettele, jos ponilla olisi raipankuva persiissä... No, lopulta saatiin hyviäkin nostoja, ja päästiin sitten se koko kenttä ympäri rikkomatta raville. Itsellekkin tuli kuuma vaikka ulkona pakkasta olikin..
Vaihdettiin suunta, käveltiin hetki ja sama toiseen suuntaan. Tähän suuntaa saatiin parempia nostoja, mutta tuli jatkuvasti vastalaukka. Sitten kun saatiin oikea, vaadittiin taas paljon potkimista ja raipalla huitomista ennen kuin saatiin laukattua edes yksi sivu. No, parempi sekin kuin viime kerralla, jolloin päästiin oikeaa laukkaa ruhtinaalliset viisi askelta :D Jätettiin laukka sitten muutamaan hyvään nostoon ja hidastukseen, ja jatkettiin kevyttä ravia ihan uraa pitkin.

älä ikinä valmistaudu nostoon näin...

epätoivoinen nostoyritys????

Ei näin...

Tunti oli tosiaan aika jyrkkää alamäkeä, mutta aina ei voi onnistua. Ja siitä, että mulla ja Muffella ei nyt oikein toiminut, en todellakaan voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. En ponia, en "edellistä ratastajaa"... Poni teki parhaansa, ja jos kaviot aristaa niin ei voi tehdä ihan täysillä. (Ponin kaviot ovat siis ihan hyvässä kunnossa, ja omistaja sanoi että voi ihan normaalisti ratsastaa).. Eikä ole mikään ihme, ettei poni jatka laukkaa kun heiluin siellä kuin hullu...

Mutta tosiaan, vaikka olisi kuinka epäonnistunut tunti, Muffe on vaan niin mahtava.

Kuvapostaus

 Ensinnäkin hyvää alkanutta uutta vuotta kaikille!

Tämän viikon tiistaina pääsin Paven selkään lumiselle kentälle vähän koulua vääntämään. Asteita ulkona oli jotain pari astetta suojan puolella joten tilsojahan siinä hieman kertyi kavioihin. Kentälle oli silti onneksi muodostunut selvästi näkyvä ura jossa lumi oli tamppaantunut niin paljon, ettei uralla niinkään tullut tilsoja. Kentän keskusta sitten oli ihan eri asia..

Amppa ratsasti Pontsolla ja saatiin Oona mukaan kameran taakse. Se on aina niin kivaa saada musta ja Pavesta kuvia että näkisi sitten kuinka paljon ollaan kehitytty tai jos ollenkaan. Ainakin huomasin tuon päivän kuvista oman istuntani menevän välillä vähän  könötyksen puolelle, että täytyy nyt yrittää pitää ryhti parempana ihan tosissaan jatkossa. Myös katseeseen pitäisi kiinnittää enempi huomiota kun kuvistakin huomaa että siinä hepan kaulassa näyttäisi olevan jotain erittäin kiinnostavaa...plus sitten kaikki muut kymmenet istuntavirheet! Kehitettävää omassa istunnassa on siis ihan riittämiin :D

Tähän kuvapostaukseen valitsin omasta mielestäni onnistuneimmat kuvat tuolta ratsastuskerralta, ja iso kiitos Oonalle joka nämä kaikki kuvat nappasi hienolla järjestelmäkamerallaan!

Kakkahätä

Taiteellista :)

~ Laura