Koostevideo viime koulutunnista

Video on kaksi viikkoa sitten olleelta koulutunnilta, hieman tulee nyt myöhässä mutta parempi sekin kuin ei milloinkaan! Elli on kuvannut ja tehnyt videon :)

~Laura

Pieni musta mussukka

Keskiviikkona Muffe teki jotain yllättävää. Se huokaisi syvään ja laski päänsä syliini rapsuteltavaksi. Siinä sitten seisottiin tovi ihan hiljaa, silittäen ponin paksua harjaa.

Vanha kuva

Vihdoinkin lumet on sulaneet ja kenttä ihan huippukunnossa! Kevät on tainnut poniakin piristää, sillä se tuli uteliiana tarhan portille vastaan. Muffe oli muutenkin todella hyvällä tuulella, ja harjatessa rentoutui täysin. Kuolaimiakaan ei tarvinnut taistella ponin suuhun.

Hyvillä mielillä siirryttiin kentälle. Alkukäyntien jälkeen aloitimme harjoittelemalla suoria linjoja uran sisäpuolella puolipitkällä ohjalla. Tämä onnistui todella hyvin, Muffe malttoi keskittyä eikä puskenut hirveästti pohjetta vastaan. Tehtiin samaa myös ravissa. Ravissa Muffe jäi jotenkin hirveän tahmeaksi ja muutenkin pohkeen taakse. Se jäi myös jotenkin turtuneeksi, ja muutenkin oudon vetäytyneeksi. Mikään ei tuntunut auttavan, edes raippa. En ole Muffella pariin viikkoon kunnolla mennyt, joten en todellakaan tiedä mistä tämä voisi johtua. En ole koskaan ennen tuntenut sitä niin turtuneeksi. Ei sillä kipujakaan pitäisi olla.

Hiukan turhaantuneena, mutta myös hiukan hämmentyneenä ravattiin toiseenkin suuntaan. Muffe väsyi todella nopeasti, joten pidettiin kävelytauko. Tauon jälkeen päätettiiin ottaaa uralla lyhyet laukat. Laukasta Muffe vähän jopa innostui, ja ennen laukannostoja alkoi ravikin käynnistyä. Otettiin muutamat pätkät molempiin suuntiin, jonka jälkeen taas lyhyt kävelytauko. Laukat pyörivät ja nousivat todella hyvin, paljon paremmin kuin viime kerralla. Otettiin vielä muutamat laukat, jonka jälkeen pitkällä ohjalla loppuhölkkäilyt. Nyt Muffe ravasi taas normaalisti, ja energiaa olisi riittänyt vielä loppukäynneissäkin.

Tältä laukannosto näytti tammikuussa

Hyvin fiiliksin hoitelin Muffen pois. Vaikka ei mitään ihmeellistä tehtykään, poni paksun karvansa alla ihan hikinen. Sai päälleen sitten söpön ja hiukan liian ison ulkoloimen :3

Vihdoinkin tosiaan voidaan aloittaa kuunnon treeni kentällä! Ja vihdoin viimein tuntuu että olen saanut pienen mussukkani takaisin, sillä koko talven tuntui että Muffen paikalla oli ollut jokin pieni musta paholainen... x)

~Elli

Tuuppailua

Keskiviikkona sain Ellin mukaan tallille kamera kourassaan ja räpsimään kuvia sekä videoita tunnistani, joten kerrankin kirjoittamaani tuntipostausta saavat värittää aiheeseen liittyvät kuvat! On todella hienoa saada materiaalia tunnilta, sillä yleensä näin keskiviikkoisin on kameran omistavilla kavereillani jotain muuta menoa. Mutta onneksi on olemassa niitäkin päiviä kun joku pääsee kuvaamaan!

Sain ratsukseni jälleen Aksun, joka tuntui heti alkutunnista todella nihkeältä ja haluttomalta työntekoon. Se kuunteli apuja melko hyvin, mutta jostain syystä en saanut sisäpohjetta kunnolla läpi. Tästä syystä voltti (joka oli ensimmäinen tunnin tehtävä) ei ottanut onnistuakseen ja tuntui kuin olisin yhtäkkiä  hukannut ratsastustaitoni jonnekin kankkulan kaivoon. Harjoitusravissa mentävä noin kymmenen metrin voltti näytti kaikelta muulta kuin voltilta: soikion mallinen, heppa asettuneena melkein ulospäin eikä taivutusta nähtävissäkään. Muutama voltti tehtiin suurinpiirtein tällä tyylillä, ennen kuin alkoi sujumaan ja voltit alkoivat jo näyttää volteilta. Tuntui siltä, kuin Aksulla olisi ollut näkymätön panssari sisäkyljen päällä, sillä sisäpohje ei suostunut menemään läpi millään. Voltitkin alkoivat sujua vasta sitten, kun se sisäpohje oikeasti alkoi Aksuun vaikuttamaan.

Taipuu taipuu..

Lopputunnista työstettiin vielä laukkaa kunnolla pitkästä aikaa, ja erittäin yksinkertaisella tehtävällä. Meidän piti nostaa lyhyen sivun keskeltä laukka, laukata kulman läpi pitkälle sivulle ja hidastaa raviin vähän ennen toista kulmaa. Vaikka tehtävä onkin melko simppeli, oli siinä ihan tarpeeksi haastetta mulle. Aksulla oli nimittäin ihan liikaa energiaa, ja se alkoi ennakoimaan nostoissa. Minulla oli täysi työ saada se ravaamaan edes melkein lyhyen sivun puoliväliin saakka, eikä kulman läpi päästy siististi kuin pari kertaa alkuun.

Kun vaihdettiin suunta oikeaan kierrokseen, Aksu energisöityi entistä enemmän. Pariin kertaan Aksu lähti oikein kunnolla laukalle, ja yritin siinä hidastella tempoa rauhallisemmaksi. Heppa oli kuitenkin hyvin hanskassa, vain hieman reippaammalla moodilla.

Tunnista jäi kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset, vaikka alussa olikin ongelmia yhteisen sävelen löytymisessä. Aksua on silti todella kiva ratsastaa, vaikka osaakin olla välillä melko itsepäinen!


~Laura

pelkojen voittamista

En ole tänne vielä maininnut, että mulla on estekammo. Aika pahaa sorttia. Olen nyt kaikki estetunnit mennyt tallin alkeisponi Divalla, ja kaiken lisäksi miniristikkoina. Tämä on monille melko hankala ymmärtää, koska estekammo ei tullut edes mistään isosta.. Tipuin viime vuonna kerran Rasselta esteellä, ja siinä kaikki. Minulle myös tulee helposti tälläisiä "kammoja", jos joku muu samalta tunnilta tippuu pahasti. Tämä kuulostaa tosi oudolta, että näin pienistä asiosta tulee näin isot reaktiot, mutta se vaan on niin.

Rasselta tippumisen jälkeen aloitin ihan nollatasosta. Tallin alkeisponin kanssa radat puomeina pari tuntia, jonka jälkeen sitten miniesteinä ravissa. Cruisen kesätauon jälkeen aloin tulla miniristikoita laukassa. Ja kaikki nämä tunnit menin Divalla.

Mutta eilen täytyi tuntilistaa katsoa kahdesti, sillä nimeni kohdalla luki Rasse. Täytyi vielä käydä kaverilta varmistamassa, että olinko lukenut oikein. :P

Rasse oli valmiina edellisellä tunnilla, joten menin maneesiin istumaan ja katselemaan tuntia. Omaa tuntiani odotin toisaalta kauhulla, muttaa toisaalta myös pienellä innostuksella... Edellisellä tunnilla Rasse näytti menevän ihan hyvin, mutta kyseessä olikin minua paaaaaaljon parempi ratsastaja...

Aloitettiin tulemalla ravissa piirroksessa näkyvää puomitehtävää, joka sujui ihan hyvin. Aluksi tuntui etten saanut Rassea oikein kovin hyvään tempoon puomeille mentäessä, mutta sekin rupesi sujumaan. Pian tehtävään lisättiin laukkaympyrä puomien jälkeen. Tämä onnistui ihan kivasti, ja laukat nousivat ja myös rullasivat aika hyvin.

Lyhyt kävelytauko, ja puomit nostettiin miniristikoiksi.

Ristikoita tultiin laukasta samalla tehtävällä kuin puomeja. Laukka oli tarkoitus laittaa kuntoon ympyrällä, mutta jouduin usein tekemään kaksi ympyrää, koska Rasse aluksi jäi pomppimaan aika kootusti ja minun oli hankala saada "lähetettyä" sitä siihen "estetempoon". Ravirikkojakin tuli aika paljon, mutta täysin omasta syystäni, kun en ratsastanut tarpeeksi pohkeella eteen enkä pyytänyt heti uutta laukkaa. Lisäksi meidän oli todella hankalaa päästä katsomonpäätyyn, koska Rasse keksi että sinne tuli nyt yhtäkkiä jotain pelottavaa... x)

Tämä tehtävä mentiin pariin kertaan läpi. Toisella kerralla onnistui jo hiukan paremmin.

Tehtävää muutettiin hiukan hankalemmaksi. Ympyrä, kulmasta sisään ristikolle, kierretään toinen, kentän poikki, ristikolle, kurvi ja uraa pitkin katsomonpäätyyn. Isoin ongelma tässä tehtävässä oli ne ravirikot. Olisi pitänyt korjata tarkemmin, eikä jäädä vain "odottelemaan"... Käännöksissä taas ei ollut mitään ongelmaa, ja itse tempo laukan sisällä oli hyvä. Tämäkin tehtävä toistettiin pariin kertaan.

Viimeiseen tehtävään otettiin mukaan jälleen kerran miniristikoista koostuva suhteutettu linja. Toivottavasti piirroksesta saa selvää... Tämä tehtävä onnistu kaikkeista parhaiten, harmi, ettei koko rataa saatu kuvattua!  Tässä tehtävässä löytyi aika hyvin se ratatempo, ja päästiin kivuitta katsomon päätyyn. Yksi harmittava ravirikko tuli pitkällä sivulla, ja kun katsoin tunnilta otettuja videoita, niin huomasin etten oikestaan edes pyydä Rassea heti takaisin laukkaan. Mutta silti olen ihan älyttömän tyytyväinen, koska pääosin rata meni mielestäni hyvin! :)


Tässä lyhyt koostevideo tunnista, pahoittelut joidenkin klippien huonosta laadusta.





Tosiaan, kuten videolta näkyy, esteet olivat hyvin pieniä. Ja aika usein Divalla mentyjen estetuntien jälkeen tulee sellainen olo, ettei mulla ole mitään syytä olla tyytyväinen, koska esteet ovat niin pieniä, ettei niitä oikein voi edes esteiksi sanoa. Mutta nyt en halua kieltää itseäni olemasta iloinen, koska Rassen kanssa sujui paljon paremmin kuin olin kuvitellut. Tokihan nämä fiilikset voisin vielä pilata jankkaamalla itselleni että menee hyvä hevonen hukkaan kun pystyy hyppäämään metrikymmentä ja itse pystyn vain miniristikoita. Mutta sitä en nyt tee, koska tekeehän hevoselle hyvää hypätä välillä pienempiäkin...

 Super Rasse :D

~Elli

Kunnon kouluvääntöä

Onhan tässä vähälumisessa ja lämpimässä talvessa ne hyvätkin puolensa: kohtuukuntoiset kentän pohjat. Tänään Jaakkolassa kenttä oli melko hyvässä kunnossa vaikka olikin hieman loskainen, joten pystyttiin ottamaan pienet pätkät laukkaakin. Sain alleni suomenhevosruuna Aksun, joka oli onneksi jälleen mukavan letkeä muttei kuitenkaan laiska.

Tunti aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla, ja mulla oli alkuun ongelmana saada Aksu asettumaan ja sitä myötä taipumaan rehellisesti. Yritin käyttää sisäpohjetta enemmän ja samalla antaa tukea ulko-ohjalla, mutta ruuna vain heittäytyi käännöksissä sisällepäin eikä merkkitötsien kaatuminen ollut kaukana. Tajusin pian Jossun huomautuksesta että myös minä itse annoin sisäkyljen vain romahtaa alas käännöksissä joten nojasin itsekin sisälle. Kun sitten aloin keskittämään tähän huomiota, alkoi Aksu kulkea käännöksessäkin paremmin. Enhän minä nyt hevoselta voi vaatia sisäkyljen kantoa, jos en itse kanna edes omaani.

Tätä kolmikaarista kiemurauraa tehtiin koko ajan harjoitusravissa, ja istuntani joutui kyllä koetukselle Aksun tömähtelevissä liikkeissä. Ruuna oli melko nopea pohkeelle, joten sitä oli tömähtelevästä ravista huolimatta mukava ratsastaa. Ohjallekaan se ei painanut, oli itse asiassa hyvin kevyt kädelle joten ryhti oli helppo säilyttää.

Lopuksi laukkasimme muutamat laukkapätkät pitkällä sivulla. Aksu piristyi huomattavasti laukatessa, kunhan vain annoin sille tarpeeksi tilaa edestä. Kerran jäin vähän liikaa kiinni jolloin ruuna ei laukannut loppuun saakka ja laukka oli hitaanlaista. Viimeinen pätkä onnistui kuitenkin hyvin ja hukuttelin Aksun taputuksiin.

Anteeksi kuvattomasta postauksesta, mutta mulla ei ole Aksusta yhtä ainoata kuvaa. No eikai se nyt haittaa, tämä taisi muutenkin olla koko blogimme historian ensimmäinen kuvaton postaus ;)

~Laura