lauantai 14. maaliskuuta 2015

Tuuppailua

Keskiviikkona sain Ellin mukaan tallille kamera kourassaan ja räpsimään kuvia sekä videoita tunnistani, joten kerrankin kirjoittamaani tuntipostausta saavat värittää aiheeseen liittyvät kuvat! On todella hienoa saada materiaalia tunnilta, sillä yleensä näin keskiviikkoisin on kameran omistavilla kavereillani jotain muuta menoa. Mutta onneksi on olemassa niitäkin päiviä kun joku pääsee kuvaamaan!



Sain ratsukseni jälleen Aksun, joka tuntui heti alkutunnista todella nihkeältä ja haluttomalta työntekoon. Se kuunteli apuja melko hyvin, mutta jostain syystä en saanut sisäpohjetta kunnolla läpi. Tästä syystä voltti (joka oli ensimmäinen tunnin tehtävä) ei ottanut onnistuakseen ja tuntui kuin olisin yhtäkkiä  hukannut ratsastustaitoni jonnekin kankkulan kaivoon. Harjoitusravissa mentävä noin kymmenen metrin voltti näytti kaikelta muulta kuin voltilta: soikion mallinen, heppa asettuneena melkein ulospäin eikä taivutusta nähtävissäkään. Muutama voltti tehtiin suurinpiirtein tällä tyylillä, ennen kuin alkoi sujumaan ja voltit alkoivat jo näyttää volteilta. Tuntui siltä, kuin Aksulla olisi ollut näkymätön panssari sisäkyljen päällä, sillä sisäpohje ei suostunut menemään läpi millään. Voltitkin alkoivat sujua vasta sitten, kun se sisäpohje oikeasti alkoi Aksuun vaikuttamaan.

Taipuu taipuu..







Lopputunnista työstettiin vielä laukkaa kunnolla pitkästä aikaa, ja erittäin yksinkertaisella tehtävällä. Meidän piti nostaa lyhyen sivun keskeltä laukka, laukata kulman läpi pitkälle sivulle ja hidastaa raviin vähän ennen toista kulmaa. Vaikka tehtävä onkin melko simppeli, oli siinä ihan tarpeeksi haastetta mulle. Aksulla oli nimittäin ihan liikaa energiaa, ja se alkoi ennakoimaan nostoissa. Minulla oli täysi työ saada se ravaamaan edes melkein lyhyen sivun puoliväliin saakka, eikä kulman läpi päästy siististi kuin pari kertaa alkuun.

Kun vaihdettiin suunta oikeaan kierrokseen, Aksu energisöityi entistä enemmän. Pariin kertaan Aksu lähti oikein kunnolla laukalle, ja yritin siinä hidastella tempoa rauhallisemmaksi. Heppa oli kuitenkin hyvin hanskassa, vain hieman reippaammalla moodilla.



















Tunnista jäi kaiken kaikkiaan hyvät fiilikset, vaikka alussa olikin ongelmia yhteisen sävelen löytymisessä. Aksua on silti todella kiva ratsastaa, vaikka osaakin olla välillä melko itsepäinen!


~Laura




4 kommenttia:

  1. Kiva postaus, kuvia kantsii rajata ja muokata vähän enemmän

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jotkut kuvat ovat tosiaan hieman pimeitä mutta laiskuus iski enkä jaksanut niitä muokkailla tällä kertaa :D

      Poista