Onhan tässä vähälumisessa ja lämpimässä talvessa ne hyvätkin puolensa: kohtuukuntoiset kentän pohjat. Tänään Jaakkolassa kenttä oli melko hyvässä kunnossa vaikka olikin hieman loskainen, joten pystyttiin ottamaan pienet pätkät laukkaakin. Sain alleni suomenhevosruuna Aksun, joka oli onneksi jälleen mukavan letkeä muttei kuitenkaan laiska.
Tunti aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla, ja mulla oli alkuun ongelmana saada Aksu asettumaan ja sitä myötä taipumaan rehellisesti. Yritin käyttää sisäpohjetta enemmän ja samalla antaa tukea ulko-ohjalla, mutta ruuna vain heittäytyi käännöksissä sisällepäin eikä merkkitötsien kaatuminen ollut kaukana. Tajusin pian Jossun huomautuksesta että myös minä itse annoin sisäkyljen vain romahtaa alas käännöksissä joten nojasin itsekin sisälle. Kun sitten aloin keskittämään tähän huomiota, alkoi Aksu kulkea käännöksessäkin paremmin. Enhän minä nyt hevoselta voi vaatia sisäkyljen kantoa, jos en itse kanna edes omaani.
Tätä kolmikaarista kiemurauraa tehtiin koko ajan harjoitusravissa, ja istuntani joutui kyllä koetukselle Aksun tömähtelevissä liikkeissä. Ruuna oli melko nopea pohkeelle, joten sitä oli tömähtelevästä ravista huolimatta mukava ratsastaa. Ohjallekaan se ei painanut, oli itse asiassa hyvin kevyt kädelle joten ryhti oli helppo säilyttää.
Lopuksi laukkasimme muutamat laukkapätkät pitkällä sivulla. Aksu piristyi huomattavasti laukatessa, kunhan vain annoin sille tarpeeksi tilaa edestä. Kerran jäin vähän liikaa kiinni jolloin ruuna ei laukannut loppuun saakka ja laukka oli hitaanlaista. Viimeinen pätkä onnistui kuitenkin hyvin ja hukuttelin Aksun taputuksiin.
Anteeksi kuvattomasta postauksesta, mutta mulla ei ole Aksusta yhtä ainoata kuvaa. No eikai se nyt haittaa, tämä taisi muutenkin olla koko blogimme historian ensimmäinen kuvaton postaus ;)
~Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti