Herkkis-Prinsessa

Kun sipaiset pohkeella ponin kylkeä, poni on jo ravissa.

Kun sipaiset uudestaan ponin kylkeä, poni on jo laukassa.

Kun lähestytään puomeja, poni viskoo päätään, tikkaa ravissa ja ampaisee laukalle,

hypäten puomit kuin olisivat mukamas 60 senttisiä esteitä.

Noin puoli tuntia ennen tunnin alkua käväisin katsomassa kontissa millä hepalla menisin. Järkytyin kun nimeni kohdalla luki HY. Tarkastelin tuota Y-kirjainta vielä varmaan kymmenen kertaa, että onko se nyt ihan varmana Y vai I vai joku muu. Oli se sitten se Y, ja totesin että menisin tänään Hyrrällä.

Alkukäyntien jälkeen alettiin heti tulla kahta puomia, joiden väliin mahtui noin neljä tai kolme laukka-askelta. Aluksi piti tulla kuitenkin ravissa, mutta mä ja Hyrrä ei niitä taidettu tulla ravissa kuin kerran... Ensimmäisellä kerralla kun tultiin puomit, Hyrrä päätti että puomit ovat hirviöitä eikä niiden yli voi mennä. Puomeille piti kääntyä lyhyen sivun keskeltä, mutta Hyrrä tikitti melkein sivuttain puomeja kohti. Yritin kääntää sen puomeille suoraan mutta tamma ampaisi laukalle ja väisti puomit viime hetkellä hypäten sivuun. Pysyin kuitenkin ihme ja kumma hyvin selässä, onneksi olen mennyt poneilla paljon niin vähän jo tottunut niiden askeleisiin. Seuraavalla kerralla sain jo Hyrrän menemään puomien yli, mutta ne mentiin kiitolaukassa vähän hyppien. Hyrrällä oli silti jotenkin aivan erityisen hauskaa ratsastaa, kun ei koskaan tiedä mitä se seuraavaksi saa päähänsä. En kieltämättä ole ikinä noin herkällä ponilla ratsastanut, että ei oikeasti tarvinnut pohjettakaan käyttää melkein ollenkaan.

Kuvitella, sain Hyrrän menemään vikat ravipuomit RAVISSA! Hukutin sen jälkeen ponin taputuksiin, ne oli nuori poni nimittäin ansainnut.
Välikäyntien jälkeen alettiin menemään puomeja laukassa toisesta suunnasta. Hyrrälle laukan nostoavuiksi riitti ratsastajan istunnan pienehkö jännittyminen sekä ehkä siihen vielä sisäpohkeen hipaisu ponin kyljellä. Eli tamma on kieltämättä erittäin herkkä, ja rauhallisessa kokonaan hallitussa laukassa ei tultu puomit kuin kerran tai pari. Muut kerrat menivät ohi kiitolaukassa, mutta ainakin ponilla oli hauskaa, ja niin taisi olla vähän mullakin. Vaikka Hyrrää tarvitseekin paljon hidastella, ei silti saa jäädä liiaksi roikkumaan ohjiin jottei poni siitä vielä yhä enemmän jännittyisi.

Hyrrästä nyt sitten taisi tulla se lempiponi Jaakkolassa, niin ihana ja mukava se oli ratsastaa vaikka herkkyyttä ja energiaa olikin vaikka muille jakaa. Mutta silti vain haluaisin tuolla suloisella otuksella uudestaankin päästä menemään <3

Voisiko tätä ponia muka olla rakastamatta? <3

~Laura