Sunnuntaina opin jotain, joka on taas yksi pieni askel kohti parempaa ratsastusta...
..Nimittäin sen mitä tarkoittaa kun hevonen on pohkeen ja ohjan välissä. En ollut sitä aikaisemmin kuin vasta sunnuntaina tajunnut, mutta nyt on kyllä fiilikset tosi korkeella. Se nimittäin tuntui todella uskomattomalta tälläiselle kokemattomalle ratsastajalle!
Ratsastin siis Pavella, ja tarkoituksena oli mennä kentällä kevyesti koulua, tehtävällä kuitenkin puomeja käyttäen. Alkuun mulla ei ollut raippaa mukana, mutta hetken ajan päästä otin kuitenkin raipan koska Pave tuntui tosi löysältä. Ei reagoinut kunnolla pohkeeseen, mutta heti kun sain tavallisen yleisraipan käteeni alkoi ruuna kummasti reagoimaan apuihin paremmin.
Tehtävän olimme Ampan kanssa suunnitelleet jo ennen ratsastusta valmiiksi, ja Amppa meni tuolloin siis Pontsolla. Tehtävässä tehtiin ensin pääty-ympyrä, sen jälkeen ratsastettiin seuraavaan kulmaan ja siitä sitten lävistäjälle koko rata leikkaalla vaihtaen suuntaa ja uusi ympyrä päätyyn. Molemmilla lävistäjillä oli puomit, jotka olí sijoitettu niin että puomit pystyi menemään myös pääty-ympyrällä ympyrän mallisesti. Tätä tehtävää on jotenkin tosi hankala selittää, mutta toivottavasti edes joku ymmärtää jotain surkeasta sepustuksestani...:D
Menin tuota tehtävää ensin ihan vain käynnissä, Pave tuntui ihan hyvältä ratsastaa jo tässä vaiheessa, muttei käynti ollut mitenkään energistä, melkein päinvastoin. Syynä voi kuitenkin olla useat jääpintaiset vesilätäköt, joita oli kentällä ihan riittämiin. Onneksi lätäköitä oli vain kentän reunoilla, että keskelle jäi silti vielä hyvinkin tilaa mennä.
Ravissa mulla on aina ollut Paven kanssa vähän vaikeuksia, en vaan ole ikinä löytänyt sellaista hyvää tuntumaa Paveen, kun aina ruuna on mulla ravannut pää taivaissa ilman minkäänlaista tasapainoa kuolaintuntumaa pakoillen. Siis MULLA. Pave osaa kyllä, tiedän sen, mutta minä nyt olen tälläinen ihan kokematon tyttönen joka ei osaa mitään esim hevosen pohkeen ja ohjan väliin ratsastamisesta...paitsi että tuona päivänä kaikki muuttui..eikun..
Siis. Mä olen nyt niiiin FIILIKSISSÄ! Mä opin jotain. Ihan pientä mutta silti. Nimittäin sen, mitä käytännössä tarkoittaa, että hevonen on pohkeen ja ohjan välissä. Mä valaistuin.
Kun olin mennyt samaa tehtävää jo melko kauan, vaihdellen suuntaa ja tehtävällä oli muutenkin paljon taivuttamista ja suoristamista taivutusten välillä, niin jossain vaiheessa tuntui siltä kuin ratsastus olisi muuttunut helpommaksi. Pave totteli apujani paljon paremmin kuin alkutunnista, ja oli melko hyvin kuulolla. Tässä vaiheessa sitten otin pienen käyntipätkän, en antanut yhtään pidempää ohjaa kuin normaalisti, mutta Pave alkoi myötäämään ohjastuntumalleni. Tämä oli aivan uskomatonta, ikinä koskaan aiemmin mulla ei ollut mikään hevonen myödännyt noin ja alkanut hetkittäin hakeutua muotoon. Tämä ei kuitenkaan ollut se pääjuttu, nimittäin se että tajusin kun siirryin takaisin raviin, että mitä tarkoittaa käytännösä kun heppa on pohkeen ja ohjan välissä edes jotenkuten. Ravissakin Pave tuntui paljon paremmalta ja rennommalta, myödäten tässäkin askellajissa ohjastuntumalleni. Ymmärsin siis kaiken kaikkiaan, että jotta hevonen voitaisiin ratsastaa pohkeen ja ohjan väliin, on siinä tärkeimmässä roolissa sisäpohje ja ulko-ohja.
Tällä kertaa en laukannut ollenkaan, mutta välillä hyvä näinkin. Ja muutenkin kentällä oli jääkohtien takia Paven lämppärilaukalle liian vähän tilaa...:D
~ Laura
Ratsastin siis Pavella, ja tarkoituksena oli mennä kentällä kevyesti koulua, tehtävällä kuitenkin puomeja käyttäen. Alkuun mulla ei ollut raippaa mukana, mutta hetken ajan päästä otin kuitenkin raipan koska Pave tuntui tosi löysältä. Ei reagoinut kunnolla pohkeeseen, mutta heti kun sain tavallisen yleisraipan käteeni alkoi ruuna kummasti reagoimaan apuihin paremmin.
Tehtävän olimme Ampan kanssa suunnitelleet jo ennen ratsastusta valmiiksi, ja Amppa meni tuolloin siis Pontsolla. Tehtävässä tehtiin ensin pääty-ympyrä, sen jälkeen ratsastettiin seuraavaan kulmaan ja siitä sitten lävistäjälle koko rata leikkaalla vaihtaen suuntaa ja uusi ympyrä päätyyn. Molemmilla lävistäjillä oli puomit, jotka olí sijoitettu niin että puomit pystyi menemään myös pääty-ympyrällä ympyrän mallisesti. Tätä tehtävää on jotenkin tosi hankala selittää, mutta toivottavasti edes joku ymmärtää jotain surkeasta sepustuksestani...:D
Menin tuota tehtävää ensin ihan vain käynnissä, Pave tuntui ihan hyvältä ratsastaa jo tässä vaiheessa, muttei käynti ollut mitenkään energistä, melkein päinvastoin. Syynä voi kuitenkin olla useat jääpintaiset vesilätäköt, joita oli kentällä ihan riittämiin. Onneksi lätäköitä oli vain kentän reunoilla, että keskelle jäi silti vielä hyvinkin tilaa mennä.
Ravissa mulla on aina ollut Paven kanssa vähän vaikeuksia, en vaan ole ikinä löytänyt sellaista hyvää tuntumaa Paveen, kun aina ruuna on mulla ravannut pää taivaissa ilman minkäänlaista tasapainoa kuolaintuntumaa pakoillen. Siis MULLA. Pave osaa kyllä, tiedän sen, mutta minä nyt olen tälläinen ihan kokematon tyttönen joka ei osaa mitään esim hevosen pohkeen ja ohjan väliin ratsastamisesta...paitsi että tuona päivänä kaikki muuttui..eikun..
Siis. Mä olen nyt niiiin FIILIKSISSÄ! Mä opin jotain. Ihan pientä mutta silti. Nimittäin sen, mitä käytännössä tarkoittaa, että hevonen on pohkeen ja ohjan välissä. Mä valaistuin.
Kun olin mennyt samaa tehtävää jo melko kauan, vaihdellen suuntaa ja tehtävällä oli muutenkin paljon taivuttamista ja suoristamista taivutusten välillä, niin jossain vaiheessa tuntui siltä kuin ratsastus olisi muuttunut helpommaksi. Pave totteli apujani paljon paremmin kuin alkutunnista, ja oli melko hyvin kuulolla. Tässä vaiheessa sitten otin pienen käyntipätkän, en antanut yhtään pidempää ohjaa kuin normaalisti, mutta Pave alkoi myötäämään ohjastuntumalleni. Tämä oli aivan uskomatonta, ikinä koskaan aiemmin mulla ei ollut mikään hevonen myödännyt noin ja alkanut hetkittäin hakeutua muotoon. Tämä ei kuitenkaan ollut se pääjuttu, nimittäin se että tajusin kun siirryin takaisin raviin, että mitä tarkoittaa käytännösä kun heppa on pohkeen ja ohjan välissä edes jotenkuten. Ravissakin Pave tuntui paljon paremmalta ja rennommalta, myödäten tässäkin askellajissa ohjastuntumalleni. Ymmärsin siis kaiken kaikkiaan, että jotta hevonen voitaisiin ratsastaa pohkeen ja ohjan väliin, on siinä tärkeimmässä roolissa sisäpohje ja ulko-ohja.
Tällä kertaa en laukannut ollenkaan, mutta välillä hyvä näinkin. Ja muutenkin kentällä oli jääkohtien takia Paven lämppärilaukalle liian vähän tilaa...:D
 |
| Kuvista suurkiitokset Ampalle! |
~ Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti