Estetunti + Poitsu = ????

Viime torstaina oltiin jälleen Cruisessa tunnilla Annikan kanssa. Ja jälleen kerran, ikuisuudelta tuntuneen ajomatkan jälkeen, tuntilistaa vilkaistuani meinasi jalat pettää alta. Tällä kertaa minulle oltiin merkattu Poitsu, suokki, jolla tuntuu olevan kaasupoljin rikki...

Suunnattiin sitten maneesille, jossa Poitsu oli jo valmiina edellisellä tunnilla. 

Puomiverkkaa

Poitsu oli jo alkukäynneissä täysin erilainen kuin olin tottunut. Ja kun otettiin ohjat käteen, paketti ei silti millään tuntunut pysyvän kasassa. Ja kun tuli käsky raviin, ei pienellä pohkeella ollut mitään merkitystä. Uusi yritys vähän kovempaa. Ei mitään. Uudestaan. Uudestaan. Silloin tuntui, että päässäni olisi räjähtänyt atomipommi, ja Poitsu sai sellaisen ramautuksen että kyllä lähti! Sitten jatkettiinkin löysähköä ravia niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Siinä sai toki koko ajan tehdä töitä, että ravi pysyi, mutta pikkuhiljaa rupesi se kaasu toimimaankin.

Tunnin kamalin kuva, ilmeisesti laukannostosta.

Tultiin kentän keskellä olevia ravipuomeja kahdeksikkokuviona. Ideana oli ratsastaa hevonen puomeille reippaaksi ja energiseksi. Kovin reippaasti emme Poitsun kanssa päässeet, mutta eivät puomit kovin pahasti kolisseet...

Tehtävään lisättiin laukannosto puomien jälkeen. Puomit tultiin kevyessä ravissa, istuttiin satulaan ja nostettiin laukka, jota jatkettiin lyhyen sivun puoleen väliin. Ja oli siinä hommaa! Poitsu kyllä nosti laukat helposti ja kevyesti, mutta heti noston jälkeen se oli lysähtää raviin seuraavalla askeleella. Laukan ylläpitämiseen vaadittiin todella paljon pohkeita ja raippaa, mutta rupesi se sitten sujumaankin. Onneksi, sillä seuraavaksi tehtävään lisätiin pienet verkkaristikot pitkille sivuille. Muuten kahdeksikkoa tultiin ihan samalla tavalla.

Hitsit kun harmittaa että jonkun pipon reuna tuli kuvaan...

Poitsulla oli kyllä ihan uskomattoman tasaiset ja hyväntuntuiset hypyt! Aluksi sukelsin esteelle liika, mutta tunnin aikana totuin liikkeeseen vähän paremmin.

Pohkeet, pohkeet, pohkeet....

Ensimmäisenä kunnon tehtävänä tultiin kaikki yksitellen iso pääty-ympyrä kahdella pikkuristikolla.

Tämä onnistui paljon paremmin kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Puolikkaalla maneesikierroksella saatiin Poitsun kanssa aika hyvä tempo, joka säilyi ilman ravirikkoja koko tehtävän ajan. Kun sitten palattiin takaisin riviin, tuli sellainen ajatus, että ehkä tää onkin ihan hauskaa...
Tehtävä tultiin myös toiseen suuntaan. Saatiin taas puolikkaalla maneesikierroksella oikea tempo. Poitsu pääsi hiukan karkaamaan sisäpohkeelta, ja tultiin ristikolle aika reunaan, mutta yli päästiin.

Seuraavaksi tultiin samaa tehtävää yksitellen kuin alkuverkassa, mutta kokonaan laukassa ja puomien paikalla ristikot.

Ihan viimeiseksi tehtävään lisättiiin suhteutettu linja pitkälle sivulle, jossa toinen este oli ristikko ja toinen pieni, ehkä noin 30 senttinen pysty. Ja juuri nimenomaan tällä viimeisellä linjalla Poitsu ymmärsi että saa mennä vähän reippaampaakin. Oli kyllä ihan mahtava tunne, kun selvittiin hengissä Poitsu-pojan kanssa, vaikka olin ihan naatti jo alkuverkkojen jälkeen. En kyllä tähän hevoseen mitenkään erityisemmin rakastunut, mutta voisin sillä seuraavankin estetunnin mennä...

~Elli